Mikä vaikuttaa siihen, mitä näen?
Sveitsiläinen psykologi ja analyyttisen psykologian kehittäjä Carl G. Jung tiivistää noin sata vuotta sitten kirjeessään itsetuntemisen hyödyn ja merkityksen. Ihmisen tietoisen ja tiedostamattoman psykologiset kerrokset selittävät ihmisen käyttäytymistä. Tietoisuus mahdollistaa mielen ja kehon keskinäisen sopusoinnun. Jotta ei kavenneta ihmisen olemista pelkän psykologisen ilmiön varaan, käännetään katse arvotietoisuuteen. Miten arvot vaikuttavat siihen, miten ihminen havainnoi ympäristöä ja ulkopuolista maailmaa? Mitä minä näen? Miten näkemiseni vaikuttaa valitsemiseeni?
Itsetuntemus on monessakin suhteessa hyödyllistä. Se, että olemme tietoisia kyvyistämme, haluistamme, tavoitteistamme ja päämääristämme, auttaa meitä valitsemaan tarpeellisia asioita elämässämme. Vaikka kuinka joskus tuntisimme, että olemme havainneet oikein, tehneet tehokkaita ja hyödyllisiä ratkaisuja, saattaa sisimpään jäädä jäytävä tuntuma siitä, että menikö sittenkään kaikki oikein. Vaikka kuinka tekisimme säännösten, ohjeiden ja periaatteiden mukaan tai saattaisimme tehtävät loppuun sovitulla tavalla, saattaa mielensopukoihin jäädä kaihertamaan ajatus, oliko loppuratkaisu hyvä.
Tällaiset intuitiiviset epäilykset vievät ihmiskuntaa inhimillisesti eteenpäin. Itsensä piiskaaminen oikean ja hyvän ratkaisun etsimiseen hyödyttää kaikkia, mutta viime kädessä myös itseä. Hyvä!
Epäilevä joutuu nyt tekemään tiliään niistä tekijöistä, mitä havaitsee – mitä ei havaitse, millaisia vaihtoehtoja näkee – millaisia vaihtoehtoja ei näe, mitä valitsee – mitä ei valitse ja miten toimii. Loistava! Ja taas itsetuntemus kehittyy, kylläkin kärsimyksen kautta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että arvoristiriidat omien arvojen ja tekojen välillä nakertavat ihmisen eheyden kokemusta. Ristiriidan olemisen epäileminen tai sen selkeä näkeminen sekä siitä johtuva kärsimys toimivat kimmokkeina arvotietoisuuden kehittymisessä.
Yllä olevaa Jungin kommenttia voisi kehittää: Kun ihminen ei ole sopusoinnussa arvojensa ja tekojensa kanssa eikä tiedä sitä, hänellä on harhakuvitelmia. Mutta kun hän tunnistaa arvonsa ja ympäristön arvot, hänellä on suurempi mahdollisuus saavuttaa mielenrauha.
Miten on mahdollista kehittää näkemisen taitoa?
Asioiden ja ilmiöiden näkeminen edellyttää suuntautuneisuutta niiden näkemiselle. Oikeamielinen ihminen näkee oikeudenmukaisia ilmiöitä ja tunnistaa tilanteita, missä niitä rikotaan (tutustu artikkeliin Viesti -lehdessä 4/2018). Tahto on näkemisen tahtomista, ja se mahdollistaa näkemisen. Suuntautuminen on kääntymistä jonkin asian tai ilmiön puoleen, ja sekin mahdollistaa näkemisen. Ihminen voi tahtoa kehittää suuntautumistaan. Tällöin motiivi kiinnittyy itsensä kehittämiseen, ja silloin voi valita myös suunnan, mihin suuntaan itseään kehittää. Voi valita tietoisesti, kehittääkö itseään arvotietoiseen, ja erityisesti, hyvän ja oikean tunnistamisen ja niiden mukaan toimimiseen suuntaan .
Kun motiivi on selvä, voi ryhtyä keräämään tietoa. Tieto voi myös motivoida.
Olen tässä ja nyt, itseäni ja toisia varten. Tietoisuus itsestä, toisista ja ympäristöstä auttaa välttämään ”väliaikaisen elämän viettämistä”, kuten Jung ilmaisi meillekin nykyihmisille tutuksi tulleella kommentillaan.